BIO

Hei! Olen tamperelainen näyttelijä, laulaja ja muusikko Jaakko Wuolijoki. Olen työskennellyt esittävien taiteiden parissa jo yli kymmenen vuoden ajan. Olin jo lapsena innokas esiintyjä, mutta polkuni alan ammattilaiseksi on ollut monivaiheinen.

Synnyin ja vietin koko nuoruuteni Kouvolassa. Lapsena rakastin laulamista ja piirtämistä ja olin loputtoman innostunut ninjoista sekä Jackie Chanista. Äitini rohkaisi minua kolmannella luokalla hakemaan musiikkiluokille ja samoihin aikoihin aloitin myös kamppailulajeja ja akrobatiaa yhdistelevän trikkaus-harrastuksen. Keikkailimme ystävieni kanssa paikallisissa tilaisuuksissa esittäen taistelukoreografioita ja näyttäviä voltteja. Yläkoulussa opettelin soittamaan kitaraa ja aloin kirjoittaa lauluja silloiselle skatepunk-bändillemme.

Taiteellisten taipumusten lisäksi huomasin jo varhain olevani lahjakas myös matemaattisissa aineissa, ja siksi oli luonnollista jatkaa lukioon. Innostuin hakemaan mukaan lukiomusikaalimme Footloosen työryhmään, ja lopulta minut valittiin miespääosaan. Tuon vuoden aikana huomasin, että nautin teatterista aivan suunnattomasti. Produktion jälkeen minulle tarjottiin ylioppilaskirjoitusten kanssa päällekkäin osuvaa ensemble-tehtävää Kouvolan kaupunginteatterista. Tuolloin minusta tuntui, että olisi tehtävä valinta hyvien arvosanojen ja orastavan näyttelijänuran välillä. Lopulta päätin pitkin hampain kieltäytyä teatteripestistä ja hakeutua kouluttautumaan ”turvallisemmaksi” mieltämälleni alalle. Ajattelin, että toimeentuloa ei kannata laskea pelkkien näyttelijäntöiden varaan. Toinen ammatti toisi minulle lopulta mielenrauhaa ja tarjoaisi mahdollisuuden riippumattomampaan taiteilijanuraan.

Pääsin opiskelemaan lääketiedettä Tampereelle. Alan mielekkyydestä ja palkitsevuudesta huolimatta haave näyttelijän ammatista ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Sain tyydytettyä esiintyjän nälkääni yliopiston spekseissä, sekä omaa musiikkiani esittäen. Koulun ohella keikkailin Suomessa ja ulkomailla akrobatiaryhmien Uniton, Uniflown ja LegendTrickin riveissä. Vuonna 2017 minulle tarjottiin koe-esiintymisen jälkeen ensemble-roolia Tampereen Teatterin Cats-musikaalista. Päätin ottaa puolitoistavuotisen haasteen vastaan ja pidin välivuoden opinnoistani. Tuon produktion aikana minulle kirkastui lopullisesti, että ammatillinen intohimoni on esittävien taiteiden parissa. Catsin jälkeen sain roolin C Moren alkuperäissarjasta Rantabaari. Nuoren kokkiharjoittelija Ville Fräntin hahmo on työllistänyt minua nyt kuuden tuotantokauden ajan. Fremantlella olen saanut yli 200 kuvauspäivän edestä kamerakokemusta. Olen saanut mahdollisuuden tutkia ja syventää samaa roolihahmoa useamman vuoden ajan ja kasvaa näyttelijänä. Tästä kokemuksesta olen äärimmäisen kiitollinen.

Sittemmin olen kouluttautunut näyttelijäntaiteen saralla Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopinnoissa, Suomen teatteriopistossa sekä Ilmaisuverstaan mestarikursseilla. Olen vieraillut näyttelijänä mm. Tampereen Komediateatterissa, päässyt workshoppaamaan uutta suomalaista musikaalia ja liittynyt osaksi lämmintä ja välitöntä Tampereen freelance-näyttelijöiden yhteisöä.

Toimin vapaana taiteilijana myös populaarimusiikin parissa, ja näyttelemisen ohella säveltäminen on edelleen keskeinen osa elämääni. Tällä hetkellä toimin laulajana rockyhtyeessä Täplä, jonka biisien kirjoittamisesta vastaamme yhdessä toisen solistimme Timo Järvensivun kanssa. Julkaisimme esikoisalbumimme Sotkuisempi pää vuonna 2021, ja sitä voi kuunnella mm. Spotifyssa. Tällä hetkellä työstämme seuraavaa pitkäsoittoamme, jonka julkaisuajankohta ajoittunee vuodelle 2024.

Koen, että osin mutkitteleva tieni esittävien taiteiden ammattilaiseksi on ennen kaikkea siunaus. Generalismi ja monialaisuus ovat arvokkaita asioita. Ne tarjoavat mahdollisuuksia kuplien rikkomiseen polarisoituneessa yhteiskunnassa. Näyttelijän tärkeimpiä taitoja ovat kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja ajatella maailmaa monesta eri näkökulmasta. Näyttelijänä tahdon kiinnittää erityistä huomiota työryhmän keskinäiseen kunnioitukseen ja muiden onnistumisiin. Olen saanut kollegoiltani palautetta siitä, että kanssani on turvallista työskennellä.

Aion jatkossakin hakeutua minua puhuttelevien ja inspiroivien asioiden pariin, vaikkei niissä aina vaikuttaisikaan olevan peliteoreettista järkeä. Elämä on tarina taaksepäin, ja isompi kuva hahmottuu usein vasta ajan kanssa. Monipuolinen substanssiosaaminen on näyttelijälle vahvuus, ja varmasti osin sen ansiosta saan nyt valmistautua urani toistaiseksi suurimpaan rooliin Tampereen Työväen Teatterin School of Rock -musikaalissa. Tästä tilaisuudesta en rehellisesti sanottuna osannut jokin aika sitten vielä edes unelmoida.